Junaan aamulla Helsingistä hypättiin, työkaveri päässyt aamulla juuri yövuorosta ja junassa otti pienet kauneusunet (ainakin nukkuessa pahimmat silmäpussit katosivat). Imatralla meitä vastassa oli muu matkaseurue maasturilla, joka oli kattoa myöten tavaraa. Kyydissä oli ruoat ja ruanlaittovälineet, teltat saunomiseen ja yöpymiseen, kiuas, saunanlauteet, kamiina ja sen putki... No mahduttiin mekin, jotenkuten kyytiin mutta tiivis oli tunnelma ja tikkuinen, koska kamiinan putki ja saunanlaudepuu kulki meidän kaikkien välistä. Imatran tullissa morjestettiin ystävääni, joka kovasti uhkaili auton purattamisella, mutta onneksi siltä vältyttiin.

Rajamuodollisuuksien jälkeen päästiin ensimmäiseen Venäläiseen kaupunkiin (tai onko lie kaupunki) Ensoon/Svetogorskiin, joka sijaitsee vain muutamia kilometrejä Imatralta. Siellä syötiin lounasta ja nautittiin ensimmäiset lomahuurteiset. Kävimme ostamassa, myös matkamusiikkia uutuuden karheaan grammariin, joka matkalle oli matkaan otettu meitä viihdyttämään. Matka jatkui suomi-iskelmien soidessa kohti Jääskeä, jossa oli ensimmäinen virallinen pysähdys ja juurien etsiminen. Valitettavasti meillä ei talon tarkkaa paikkaa ollut tiedossa, mutta tietoa oli sen verran että lähellä kirkkoa (tai entistä sellaista). Matkanjohtajan tarkkaillessa karttaa, me päädyttiin vilvoittelemaan ensimmäistä kertaa varpaita viileässä Vuoksen vedessä. Jääsken kirkon paikkakin löydettiin kauniista Vuoksen maisemista.



Tästä matkaa jatkettiin kohti Kiviniemeä, johon oli illalla tarkoitus majoittua. Ajoituksena oli hieman aikaisempi ajankohta, mutta matkan varrella meiltä kysyttiin, että halutaanko maisemareittiä ja tietenkin haluttiin, kun matkalle oltiin tultu. Maisemareitti se todellakin oli, maisemat oli kauniit ja matka eteni hitaasti, joten niitä ehti katsomaan. Tie ei nimittäin ollut traktoriuria kummempi ja alkoi pikkuhiljaa valjeta miksi reissua tehtiin henkilöauton sijasta maasturilla. Maasto oli erittäin epätasaista ja pomppivaa, mutta matkalaisia ei haitannut muu, kun saunanlaude, joka kolkkasi ja tikutti kaikkia 4 kyydissä olijaa. Niinpä päädyimme antamaan puulahjoituksen Jääsken kylään. Tämän jälkeen tilaa oli hieman enemmän ja matka jatkui. Vuoksen vesi siinsi koko ajan silmissä ja uimapaikkoja haaveiltiin, niitähän onneksi riitti.





Ylemmässä kuvassa tuli yksi reissun historiapläjäyksestä, joita matkanjohtaja meillä mukavalla tavalla sisällytti reissuun. Vuoksen tienoilla käytiin taisteluja ja tältä kohdalta suomalaiset joutuivat uimalla palaamaan takaisin päin, kun vastassa oli liian suuret joukot. Harmi, kun en tarkasti tarinaa muista, lisään sen myöhemmin kun matkanjohtajalta tarkempaa tarinaa saan.



Illalla saavuimme maisemareittien ja uintireissujen jälkeen Kiviniemeen ja hotelli Hirveen. Kuinka ollakaan, sielläkin olivat hinnat nousseet ja jouduimme maksamaan hotelliyöstä lähes saman hinnan kun Suomessa, no meitä 50€ hinta ei kuitenkaan pois ajanut, koska halusimme nukkua yömme hyvin, etenkin meidän yövuorolainen, joka oli ihmeen pirteästi jaksanut matkata kanssamme. Hotelli oli kylläkin koko rahan arvoinen. Huoneet olivat todella siistit ja viihtyisät. Pihalla oli kylpylärakennus, johon oli seuraavana aamuna tarkoitus mennä kylpemään, koska myöhäisestä saapusmisajankohdasta johtuen siltä illalta ei enää onnistunut. Majottauduimme mukaviin huoneisiin ja suunnistimme syömään kohti hotellin ravintolaa. Vaikka ruokalista oli englannin kielellä ja mukana vielä auttavaa Venjää puhuva ihminen oli ruoan tilaus melko erikoista. Saimme kuitenkin kaiken mitä halusimme.

Ruokailun jälkeen lähdimme etsimään vähän matkan päässä olevaa mukavaa olutkuppilaa. Matkanjohtaja vei meitä jälleen maisemareittiä, joka alkoi tässä vaiheessa selvitä aina siksi huonoimmaksi kinttupoluksi. Matkamme myötäili pimeässä pitkin kuohuvaa Vuoksen rantaa. Pimeässä häämötti olutteltan valot, mutta sinne asti päästessämme huomasin että se olikin jo suljettu. Löysimme onneksi läheltä toisen kuppilan, koska kurkkua jo kovasti kuivasi. Sieltä löysimme myös toisen suomalaisen seurueen, taisivat olla jotain metsäopiskelijoita Helsingistä päin ja samantyylisellä reissulla kotiseutureissulla olivat hekin. Ryhmäkuviakin tuli otettua, mutta niitä ei tänne voi liittää kun lupia ei siihen ole. Mukava ilta heidän kanssa taisi olla, kun ainakin kuvissa kaikki niin nauravaisia. Paluumatka hotellille tehtiin onneksi tietä pitkin ja sujuikin mukavasti. Hotellilla isolla terassillamme jatkoimme juhlia siihen asti kunnes hotellin vartija tuli meille kauniilla venäjän kielellä ilmeisesti kertomaan, että kello liian paljon Baddingille, Paula Koivuniemelle ja Agentsille. Yön nukuimme erittäin sikeästi ja hyvin mukavan päivän jälkeen.

-Heli-